Lasin historia on yllättävän pitkä: lasiesineitä valmistettiin jo muinaisessa Egyptissä noin 1500 eaa. Euroopan vanhimmat ikkunalasit olivat 300-luvun Roomassa ja keskiajalla (vv.500-1400) Venetsia oli lasimaailman keskus. Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin jo vuonna 1681. Lasissa on jotakin mystistä, vaikka sitä nykyisin onkin kaikkialla. Lasin valmistukseen tarvitaan kovaa kuumuutta, noin 1500°C, ja lasiseos on pääosin piioksidimönjää. Lasia muokataan periaatteessa kolmella tavalla. Sulatettua massaa, mänkiä, puristetaan, puhalletaan tai vedetään ”float”-tekniikalla. Erilaisilla mineraalilisillä lasista saadaan värillistä. Ja erilaisilla yhdisteillä sekä jälkikäsittelyillä lasin ominaisuuksia voidaan muokata niin, että saadaan palon kestävää tai turvalasia. Lasi on siis hyvin teknistä ja samalla se on myös kaunista. Suomalainen lasi on rakennusalalla tunnettua. Pilkington on kaikille suunnittelijoille tuttu firma, jonka kanssa saadaan valmistettua erikoisemmatkin lasituotteet. Nuutajärvi, Riihimäen Lasi ja Iittala taas ovat tunnettuja sekä lasisista käyttöesineistä että lasitaiteesta. Tapio Wirkkala, Alvar Aalto, Kaj Franck, Timo Sarpaneva, Kerttu Nurminen ja Nanny Still ovat klassikkonimiä lasimuotoilun ja -taiteen saralla ja heidän lasinsa ovat maailmalla laajalti tunnettuja. Osa suomalaisesta lasitaiteesta kuuluukin keräilyharvinaisuuksiin. Lasia käytän keittiösuunnittelussa hillitysti. Lasi on parhaimmillaan vitriinikaappien ovissa silloin, kun esillä on tarkoin valittuja astioita ja esineitä. Koko keittiön yläkaappien lasittamista en koskaan suosittele, sillä keittiön astiastoon, laitteisiin ja tarvikkeisiin kuuluu paljon sellaista, jolla ei ole esteettistä arvoa. Lasi on myös mainio taustamateriaali silloin, kun työtason takainen seinä halutaan suojata roiskeita. Lasin taustan voi käsitellä haluamallaan tavalla erilaisilla pinnoitteilla, valokuvasuurennuksilla tai jättää vaikka tiilipinnalle. Lasi suojaa pinnan pesunkestäväksi. Lasin voi myös hankkia hiekkapuhallettuna, kalvotettuna tai värillisenä. Tai sen sisään saa laminoita valokuvan. Taustalasin reunat on myös hiottava. Ja mikäli lasi tulee liesitason taakse, täytyy sen olla karkaistu, jotta se kestäisi kuumuutta. Ja lasi parhaimmillaan on tietysti kädessä! Täynnä kuplivaa Cavaa tai puhtaanvalkoista luomumaitoa. Juomalasi on minulle aina kirkas. Värillinen lasi vääristää juoman väriä, jolloin täydellinen makuelämys jää vajaaksi. Makuhan syntyy ei vain kielen makunystyröissä, myös vaan tuoksussa, ulkonäössä, kosketuksessa ja lämpötilassa. Kahvini haluan valkoisesta, paksusta keramiikasta tehdystä pehmeämuotoisesta kupista. Maitoa tarjoilen korkeasta ristileikatusta kirkkaasta lasista, tuoremehua pyöreäpohjaisesta keskikokoisesta lasista ja samppanjan juon epäortodoksisesti mieluiten laakeasta lasimaljasta. Tyylejä ja tottumuksia on monia, ja ne ovat kaikki...
Read More
Tekniikka
